Turvallisuuspoliittiset näkökohdat

Yhdysvallat pyrkii ajamaan Turkkia EU:hun sen tärkeän geostrategisen sijainnin vuoksi. Turkissa, joka on ollut Naton jäsen vuodesta 1949 alkaen, on tärkeitä raaka-aine-esiintymiä, öljyputkia ja satamia, ja Yhdysvallat jättää mielellään EU:n hoidettavaksi ja maksettavaksi alueen pitämisen vakaana. Kuitenkin vain Natolla on valtuudet hoitaa alueen konflikteja, ei EU:lla. Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta olennaista on yhteistyö Turkin kanssa Natossa ja YK:ssa. EU-jäsenyys ei lisää vakautta Turkin lähialueilla, vaan tuo Lähi-idän ja Kaukasian kriisipesäkkeet EU:n välittömään läheisyyteen.

Helsingin Sanomien haastattelussa (6.10.2004) Yhdysvaltain EU-suurlähettiläs Rockwell Schnabel toteaa: "Turkki on silta islamilaiseen maailmaan. Maallisena valtiona Turkki toimii hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka muslimimaa voi toimia [länsimaiden kanssa]. Turkin jäsenyys tekisi EU:sta vahvemman ja suuremman." Tämä lausunto on monessa suhteessa hämmentävä. Ensinnäkin islamilaiset maat eivät ylipäätään ole kiinnostuneita tuonkaltaisesta esimerkistä. Toiseksi historiallisista syistä arabimaailma suhtautuu kyräillen ja jopa vihamielisesti Turkkiin: osmani-imperiumin valtakausi ei ole pyyhkiytynyt mielistä. Lisäksi Turkin Nato-jäsenyys ja läheinen suhde Yhdysvaltoihin ja Israeliin pahentavat tilannetta entisestään (MEMRI). Toive siitä, että Turkki voisi lähettää positiivisen signaalin islamilais-arabialaiselle alueelle, on täysin epärealistinen (ks. Quaisser & Wood 2004: 12). Islamilaisessa maailmassa ei katsota hyvällä länsimaisen vapauden ja maallistuneen "rappiokulttuurin" eli — islamilaisen valtioteorian mukaan — sodan alueen (Dar al-harb) työntymistä lähemmäksi islamin aluetta (Dar al-islam). Ajatus sillan rakentamisesta ja avaamisesta muslimimaailmaan on järjetön, etenkin kun otetaan huomioon, että islamin perimmäisenä tavoitteena on koko maailman islamisaatio, ja mikään ei palvele tuota päämäärä paremmin kuin muslimien joukkomuutto Eurooppaan.

Vähintään erikoiselta kuulostaa myös Schnabelin väite, jonka mukaan Turkin ääri-islamilaisilla liikkeillä olisi vähemmän mahdollisuuksia kasvaa, jos Turkki olisi EU:n jäsen (HS 6.10.2004). Kuten yllä oli puhetta, kun armeijan valta demokratisoitumisen myötä höltyy Turkissa, EU:n suvaitsevaisuus ja uskonnonvapaus päinvastoin mahdollistavat nyt kurissa pidettyjen fundamentalististen liikkeiden vapaamman toiminnan Turkissa.

Yhdysvallat tietää hyvin, että Turkin EU-jäsenyys ja islamin nopea leviäminen Eurooppaan heikentäisivät EU:ta taloudellisesti ja poliittisesti, mikä puolestaan vahvistaisi Yhdysvaltain asemaa ylivoimaisena maailmanvaltana. Näin Yhdysvallat kykenisi tulevaisuudessa keskittymään kilpailuun Kiinan, nousevan supervallan, kanssa.