Aikalisän ottaminen

Turkin EU-jäsenyyskysymyksessä EU on joutumassa oman valheellisuutensa ansaan. Turkki antaa täysin epärealistisia lupauksia ja eurooppalaispoliitikot esittävät keskenään toisilleen täysin epärealistisia toiveita Turkin kehittymisestä — toiveita, joihin he tuskin uskovat itsekään. Poliittinen keskustelu on vieraantunut realiteeteista, ja paineet jäsenyyden puolesta ovat kovat. Jos jäsenyysneuvottelut aloitetaan, vaarana on, että jäsenyys lopulta toteutuu, kävipä Turkin uudistusten kanssa kuinka hyvänsä. Neuvotteluihin liitettävä "hätäjarrun" mekanismi ei kykene enää estämään Turkin EU-jäsenyysjunaa, vaan korkeintaan lisäämään väliaikaisesti kitkaa junan pyöriin. Turkin ulkoministeri Abdullah Gülin mukaan minkäänlaiset Turkkia koskevat erityisjärjestelyt neuvottelujen keskeyttämisestä eivät voi tulla kysymykseen eikä Turkki tule hyväksymään sellaista (HS 5.10.2004).

EU:lle Turkin mahdollisen jäsenyyden riskit ovat valtavat verrattuna sen lähes olemattomiin hyötyihin. On parasta tarkastella rauhassa muutamia vuosikymmeniä tai vuosisatoja, mihin suuntaan Turkki kehittyy. Turkkia kuten muitakin islamilaisia maita on mahdollista kannustaa poliittisesti ja taloudellisesti ilman, että materiaalisena houkuttimena on EU-jäsenyys. Jos turkkilaiset eivät oma-aloitteisesti ymmärrä, että yhteiskunnalliset muutokset ovat tarpeen heidän maassaan, he eivät ole kypsiä EU-jäsenyyteen. Sikäli kuin Turkki todella kykenee muuttumaan, se kuitenkin ansaitsee kaiken tuen. EU-jäsenyyden sijaan Turkille voisi tarjota etuoikeutettua kumppanuutta ja taloudellista erityisasemaa (Quaisser & Wood 2004: 52). Sitä paitsi länsi on jo vuosikymmenten ajan tukenut Turkkia rahallisesti, aseellisesti ja kaikin tavoin. Miksi tähän tarvitsisi tehdä mitään muutoksia?

Turkin EU-jäsenyys merkitsee ennen pitkää väistämättä EU:n loppua. Mikä Suomen kokoisen väkiluvultaan pienen maan kohtalo on ilman vahvaa Eurooppaa?