Turkin ihmisoikeustilanne

Taannoisista lukuisista lakiuudistuksista huolimatta ei voi sanoa, että Turkissa olisi lehdistönvapautta, sananvapautta tai uskonnonvapautta. Poliittisia vankeja on tällä hetkellä n. 1400, uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä sorretaan, kidutus on yleistä. "Vielä pari vuotta sitten poliisi käytti sähkösokkeja, käsistä riiputtamista ja raakaa väkivaltaa. Nyt toimet on muutettu sellaisiksi, ettei niistä jää jälkiä. Ihmisiä pidetään kylmässä, nälässä tai valveilla, suihkutetaan vedellä tai simputetaan", Human Rights Foundationin lääkäri Levent Kutlu toteaa (HS 5.10.2004). Suomeen turvapaikanhakijoita Turkista saapui v. 2002 197 ja v. 2003 185. Saksassa Turkista saapuneita turvapaikanhakijoita oli v. 2003 yli 6300, v. 2004 elokuuhun mennessä 4853. Tietoa Turkin huolestuttavasta ihmisoikeustilanteesta on saatavilla Amnesty Internationalin ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen sivuilta.

Jos Turkki jonain päivänä täyttää EU:n jäsenyysneuvottelujen muodolliset kriteerit, se on ilahduttavaa, mutta se ei missään tapauksessa riitä. Turkkilaisten vuosisataiset ajattelutottumukset eivät muutu muutamaa lakia muuttamalla. Kuvaava on taannoinen EU:n ja Turkin kiista Turkin rikoslakiuudistukseen sisältyvästä aviorikoksen kriminalisoinnista. Turkin pääministeri Tayyip Erdogan totesi: "Lupaan, että minun hallitukseni aikana aviorikoksia ei tulla kriminalisoimaan. En voi kuitenkaan luvata, että seuraajani ovat asiasta samaa mieltä." (Yle24:n uutisarkisto.) Turkkilaiset ovat yli 80 vuoden ajan harjoitelleet yhteiskunnan maallistamista. Tämän päivän Turkista kuitenkin näemme, että tuo aika on ollut aivan liian lyhyt muuttamaan turkkilaisten elämäntyyliä ja mentaliteettia.

Keskustelussa Turkin EU-jäsenyydestä ja ihmisoikeustilanteesta on sotkettu kaksi asiaa keskenään. On ymmärrettävä selkeästi, että:

• Pääsy EU:n jäseneksi ei voi toimia perustana Turkin ihmisoikeustilanteen paranemiselle.
• Turkin ihmisoikeustilanteen tosiasiallinen paraneminen voi toimia yhtenä perustana mahdolliselle EU-jäsenyydelle.

Joko Turkilla itsellään on oma intressi kohentaa ihmisoikeustilannettaan — tai sitten sillä ei ole. Juuri nyt Turkki muuttaa lakejaan päästäkseen EU:hun. Haluammeko EU:hun jäsenen, joka muuttaa kosmeettisesti lainsäädäntöään vain päästäkseen EU:n jäseneksi? Jos turkkilaiset eivät paranna ihmisoikeustilannettaan oma-aloitteisesti riippumatta siitä, mitä EU:lla on Turkille annettavana, he eivät ole vielä todella muuttaneet asennettaan, ja asenne on se, mikä ratkaisee. EU ei voi muuttaa ulkoa käsin Turkin asennetta ja yrittää holhoavasti kasvattaa turkkilaisista aikuisia; heidän on kasvettava itse. Turkkilaisten on itse tehtävä omat kotiläksynsä. Jos Turkki ei kulje kohti parempaa yhteiskuntaa ilman EU:ta, olisi virhe ottaa Turkki EU:hun, koska tällainen valtio muodostaa välittömän uhkatekijän EU:n vakaudelle.