Islam — suvaitsemattomuuden uskonto

Länsimaihin muuttaneilla muslimeilla on oikeus vapaasti harjoittaa uskontoaan, perustaa moskeijoitaan ja islamilaisia kulttuurikeskuksiaan. Niinpä esimerkiksi Saksassa moskeijoiden lukumäärä on lisääntynyt huomattavasti viimeisen 30 vuoden aikana:

• 1970: 3 moskeijaa
• 1990: 1500 moskeijaa
• 1997: 2700 moskeijaa

Lähes kaikissa islamilaisissa maissa, mukaan lukien Turkissa, uskonnollisia vähemmistöjä sitä vastoin sorretaan. Esimerkiksi Turkissa kristittyjen sisäänpääsyä yliopistoihin on vaikeutettu, kristittyjen omistamia kiinteistöjä on pakkolunastettu, eikä rapistuneiden kirkkojen kunnostamista sallita. Turkin erityispiirteenä on kuitenkin se, että viranomaiset pelkäävät antaa kristityille lisää vapauksia peläten joutuvansa antamaan samat vapaudet ääri-islamilaisille fundamentalisteille. Kristittyjen lähes olemattomaksi supistuneen vähemmistön (n. 0,6 %) lisäksi oman osansa sortotoimista ovat saaneet alaviitit (n. 15 %), jotka edustavat islamin maltillista muotoa ja mm. hyväksyvät naisten ja miesten tasa-arvoisuuden.

Turkkilaisista muslimeja on 97,2 %. Islamista eroaminen on kielletty, ja kaikista muslimien jälkeläisistä tulee automaattisesti muslimeja myös EU:n sisällä. Islamin merkittävästä asemasta Turkissa kertoo se tosiasia, että lähes kolmasosa turkkilaisista kannattaa itsemurhaiskuja (HS 18.3.2004) — ja tämä on tilanne muslimimaassa, jonka sanotaan olevan maallistunut. On mahdotonta ignoroida Turkissa toimivia ääri-islamilaisia ja terroristijärjestöjä.

Turkkilaiset muslimikiihkoilijat osoittavat mieltään Muhammad-pilakuvien johdosta (Istanbul, helmikuu 2006)

Rauhanomaisessa muodossaankin islam alistaa naisia, vastustaa maallista valtaa, moniarvoisuutta, suvaitsevaisuutta ja yksilön itsemääräämisoikeutta. Jos Turkista tulee EU:n jäsen ja jos Turkki on islamistien vallassa, on selvää, että unionin suurimpana jäsenvaltiona ja vallankäyttäjänä Turkki pyrkii tuomaan islamilaisia, teokraattisia ihanteitaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön ja kulttuuriin. Kuten Hämeen-Anttila (2001: 55) kirjoittaa: "Pohjimmiltaan islamin ideaalinen järjestelmä edellyttää yhteiskunnan islamilaisuutta."

Yhdessä Saudi-Arabian ja 55 muun valtion kanssa Turkki kuuluu islamilaisten valtioiden järjestöön OIC:hen. Vuoden 1984 kokouksessaan OIC julisti, että vuoteen 2000 mennessä islamilaisissa maissa olevat kristityt ja muut "vääräuskoiset" on joko käännytettävä islamiin tai karkotettava ja että Saksasta tulee poliittinen ja taloudellinen keskus islamin levittämiseksi Eurooppaan. Argumentti, jonka mukaan uskonto ei voi olla esteenä EU-jäsenyydelle, perustuu tietämättömyyteen islamista ja siitä, kuinka islamisoituminen tällä vuosisadalla muuttaa Euroopan yhteiskuntia ja niiden ihmisoikeustilannetta. Uskontona pyhiä sotia julistava ja naisia alistava islam on hyvin erilainen kuin nykymaailman maltillinen kristinusko; islam pitää itseään ylivertaisena suhteessa muihin monoteistisiin uskontoihin, eikä islamissa löydy minkäänlaista ymmärrystä länsimaissa yleiselle humanistiselle ateismille (lue tähän liittyvä fatwa).